Kolmas adventti. Joulu saapuu, oli tunnelma sen mukainen tai ei. Meillä on otettu viikonloppuna astetta järeämmät aseet joulun tunnelmaan. Tortut, piparit, joulumusikki soi. Kynttilöitä ja takkaa. Havuja ja kukkia.
Oma suhde joulukoristeluun on hieman ristiriitainen. Rakastan kaunista sisutusta. Mutta toistaalta ahdistun, kun en pysty samaan tunnelmaan, mitä näen ihanissa joulukuvissa sisustuslehdissä. Mutta jätän nyt omat ongelmani taka-alalle. Koristelen kotiani nyt toisenlaisesta syystä. Nyt luodaan lapsilleni ne ihanat muistot lapsuuden jouluista ja joulun odotuksesta. Laitetaa omatekemät tontut ja koristeet, jotka ovat joka joulu. Yritetään pitää kiinni perinteistä. Jätetään muistijälkiä tuoksuista ja musiikista.
Oma suhde joulukoristeluun on hieman ristiriitainen. Rakastan kaunista sisutusta. Mutta toistaalta ahdistun, kun en pysty samaan tunnelmaan, mitä näen ihanissa joulukuvissa sisustuslehdissä. Mutta jätän nyt omat ongelmani taka-alalle. Koristelen kotiani nyt toisenlaisesta syystä. Nyt luodaan lapsilleni ne ihanat muistot lapsuuden jouluista ja joulun odotuksesta. Laitetaa omatekemät tontut ja koristeet, jotka ovat joka joulu. Yritetään pitää kiinni perinteistä. Jätetään muistijälkiä tuoksuista ja musiikista.
Näin tänään, kolmantena adventtina. Lisää koristelua saattaa ilmaantua vielä lähempänä aattoa. Oikea kuusi ainakin. Mikään muu ei ole vaihtoehtona meille.
Ja tiedättekö. Vaikka olenkin yksinkertaisen sisustuksen kannattaja, on tässä hyvätkin puolet. Mitä enemmän joulukoristeita, niin sitä kivemmalta tuntuu, kun ne taas riisutaan. Silloin saapuu valo ja avaruus taas kotiin.
No comments:
Post a Comment